laukkujen purkamista ja niiden pakkaamista,
koti vieras eksynyt koti
edestakaisin ylösalaisin
pyörimistä ympäri ja makaamista olohuoneen lattialla
muukalaiselämää, riippumattoja ja oljenkorsia
takkatulesta pakastimeen ja ikävystyneestä hämmennykseen
joka kerta yöbussin kyyneleet, ei ehdi nukahtaa ikkunaa vasten
tyhjä pää ja tyhjä talo, labyrinteissä juokseminen
kun missään ei ole kotonaan
mitä on tehnyt tullakseen unohdetuksi?
well forget the ones that forgot you
helpommin sanottu kuin tehty
ehkä ero on siinä, etten minä opi ymmärtämään, kuinka jollakin voi olla liikaa ihmisiä
varaa työntää ylimääräiset yli laidan
ajaa veneen tarpeeksi lujaa pois paikalta eikä ehdi kuulla edes sitä kun toinen putoaa vedenpinnan läpi
itsekorostus päin kasvoja repii riekaleiksi
en minä tarvitse sinun ystävyyttäsi vastalahjaksi
lopulta ainoita hereillä pitäviä voimia ovat haaveet, joihin ei liity muita
ketään toista ei voi asettaa ehdoksi omalle selviämiselleen
- pulkkinen: totta
toisina öinä nekin ovat turhan tavoittamattomissa
kasvottomat ihmiset (heillä on tarinoita, mutta ne sumenevat tuomittavan hauskanpidon mukana, huuhtoutuvat)
kukaan muu ei edes tiedä sinun olemassaolostasi minulle, vähitellen alan itsekin epäillä
mutta onhan minulla todisteita, aukottomia sellaisia
ainoa keino pysyä järjissään on pysyä liikkeessä
ei ole aikaa korjata vanhoja haavoja
kyydistä putoamisen aiheuttamat nirhaumat ovat paljon suurempia
en minä tahdo jäädä vanhaan, aikaa ei ole tuhlattavaksi
tulevaisuudessa on raastavan paljon onnellista odotettavaa
auringonlaskuja ja -nousuja, jotka melkein huutavat säröjä pintoihinsa
yhteenkuuluvuudentunteita, kiitollisuusitkuja poskilla
syleilyjä
eivät minun voimani riitä sellaiseen
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti