vedenrajassa tai sen alla kivet ovat pehmeimmillään
meri halaa niitä vaihtuvilla mielialoilla mutta halaa kuitenkin
kun olin pieni, yritin oppia mereen
nukkua veneen keulassa maailmalta piilossa
osata purjehtia
ja kuitenkin helpointa on istua kivien päällä ja katsoa liikettä
pysyä itse paikoillaan
tällä erää olen kyllästynyt valittuihin ääniin
olla rauhassa on nyt päästää korviin vain
koirien haukkuja
lokkeja
aaltoja ja kaikkea muuta jonka on talvella ehtinyt unohtaa olevan totta
hiekka pyöränrenkaiden alla
litistyneitä käpyjä paljaiden varpaiden väleissä
haukottua henkeä (rakkaudesta)
unisesta ihmisestä kuuluvia ääniä
tiedättekö miltä seikkailu tuoksuu?
autonpenkeiltä auringossa kun ei tiedä minne on menossa
vohvelilta jäätelön alla kun se sulaa noroiksi sormiin
tuulelta joka tulee kotoaan mereltä
havunneulasilta ja kostealta nurmelta
sisämaassa kuivalta heinältä
puhtailta lakanoilta (sänky petaamatta)
pullakahveilta pihassa jossa aika on unohtunut vuosikymmeniksi
polttoaineelta
kuivumassa riippuvalta pyyhkeeltä
kuistin puukaiteelta josta saa tikkuja sormenpäihin
kodilta sinussa
en taaskaan muistanut miten käsittämättömän rakkaita ovat ne uimareissut joita lapsena tehtiin ennen viime lauantaita
autoon tai pyörän tarakalle pyyhe pelkästään, vesi on aina kylmää mutta pienempänä sen unohti samantien
sulkea näköaisti ja aurinko silittää silmäluomia ja tuntuu kuin sen tuntisi ensimmäistä kertaa elämässään
on sanattomasti sovittu mehujäätä kotimatkalle
jossain rannan reunassa on vaalea puinen pukukoppi ja sen seinässä aina samanlaisia sanoja
varpaissa ne kävyt ja neulaset ja palanut nurmikko
ja siinä vedenrajassa on valmis sanomaan ääneen ettei ole löytänyt koko maailmasta mitään tällaisten kesäpäivien vertaista
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti