miksei sanoista
jää mustelmia
ja
hiljaisuudesta
niistä päivistä
kun istuin kirjaston sinisellä sohvalla ja sydän painoi kurkussa
kun menin
illalla nukkumaan eikä siinä välissä oltu vaihdettu sanaakaan
kun laitoit
minut pitoon samalla tavalla kuin puhelinmyyjän voi laittaa
sanoit että
tarvitset miettimisaikaa ja jätit minut valtavan jäätikön reunalle
kaikkeen tottuu
ja toisinaan se on pelottavaa
ajat sydän
kurkussa ja naiivi toivo niiden väliin jäävissä raoissa
kai päkiät ajan
kuluessa väsyvät kaikesta varpaillaan olemisesta
ja pelkäsi
muutosta niin uskomattomasti että lakkasi näkemästä oman elämänsä ulkopuolelle
olenko koskaan
kertonut mitä viisas ystäväni kerran sanoi?
sanoi että
jokaisella ihmisellä on oikeus ja mahdollisuus olla onnellinen
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti